Kompakti laajakulma, Zeiss Distagon 18


Kuten olen jo aiemmissa teksteissäni kirjoittanut Canonia käyttävien laajakulma-valintakysymyksistä, niin olen päässyt taas kerran tutustumaan todella mielenkiintoiseen optiikkaan. Käsiini päätyi sattumalta Zeissin 18mm f3.5 Distagon Nikonin Zf.2 bajonetilla. Hyllyssäni oli myös yllättäen joku vanha nikon-eos adapteri ja siitäkös testaus saatiin heti käyntiin. Ei näet tarvinnut ryhtyä e-baysta tilaamaan jotain edukasta testi-adaperia ja odottamaan viikkotolkulla kauko-idän postituksia. 
18mm Distogonin mekaniikkaan pätevät kaikki aiemmasta 21mm Distagoista kirjoittamani asiat. Laite on erittäin vakuuttavasti valmistettu aina vastavalosuojaansa myöten ja tarkennustuntuma on yksinkertaisesti mahtava. Ulkoisesti optiikka on 21:een verraten selkeästi kompaktimpi ja se istuu täyskennorungon kaveriksi mielestäni erinomaisesti. Käytettävyys on jollain tapaa mutkattomampaa (mm. tarkennuspanta on juuri sormenpäiden kohdalla) kuin isoveljellään ja uskon, että tulen käyttämään tätä siroa ja suhteellisen kevyttä optiikkaa ahkerasti superlaajakulmaa vaativissa kuvauksissa. Mihinkään af-tarkennusta vaativiin nopeisiin tilanteisiin en tätä optiikkaa myöskään ostanut. Silloin kun Zeissin kanssa liikutaan, otetaan kuvaten hieman rauhallisemmin.
No entäs se tärkein, eli kuvanlaatu? Sanalla sanoen, se on 18mm Distagonissa riittävä, aivan kuten Rolls Roycen niin perinteisesti ilmoittamat teholukemat. 21mm Distagonille se ei toki aivan pärjää, mutta testaamani yksilön piirto on mielestäni parempaa, kuin mitä ennakko-oletukseni ja muutaman netti-artikkelin perusteella osasin odottaa. Ruotsalainen hyvinkin ammattimainen ja laadukas Foto-lehti oli kyllä antanut optiikalle todella hyvät arvostelut ja niin antaisin itsekin. Vääristymiä on enemmän kuin 21:ssä (ei välttämättä siis mikään arkkitehtuurikuvaajan valinta), vinjetointia myös hieman reippaammin, mutta reuna-alueiden piirto jo täydellä aukolla on yllättävän hyvällä tasolla ja uskon että canonin omista laajakulma L-zoomeista ei tähän laatuun ole (tällä kertaa minulla ei ollut toista optiikkaa yhtäaikaiseen rinnakkaisvertailuun, mutta aika hyvä tuntuma kuitenkin omiin testikuvapaikkoihin on). Tietysti hyvää laatua saakin odottaa, sillä ei tämä Zeiss mikään edullinen tusinatuote ole, hintaakin kun on Suomessa pitkälti yli tuhannen euron. 
Patarautalaatua taas kerran, ****

Mukava pikku-tele, 200 2.8L mk2



Jos 135L on ollut itselläni canonin valikoimasta se suosituin optiikkani, niin paljon on tehnyt myös mieleni hankkia 200 2.8L omaan käyttööni. Vihdoin viimein tein pitkäaikaisesta haaveestani totta ja kävin noutamassa uuden mustan kaunokaisen kameralaukkuuni. Putki on mitoiltaan ja painoltaan lähes identtinen 135L:n kanssa, ainoastaan pituutta on aavistuksen verran enemmän. Tasapaino 7D:n kokoisten semi-pro runkojen kanssa on siis käsistä kuvaten mitä mainioin ja kroppirungossa 320mm f2.8 kuulostaa jo varsin mukavalle telelle, etenkin kun ottaa huomioon optiikan kevyen vain n. 750 gramman painon. 
Tarkennus on salaman nopea ja yllättäen tämän L:n kuvanlaatukin on täyttä asiaa heti täydeltä aukolta lähtien. 135L:n yhtä hunajaisen kaunista bokehia (taustan epäterävyyttä) on turha 200 2.8L:ltä odottaa, mutta mielestäni kuva on silti todella hieno ja jotenkin aavistuksen terävämmän oloinen täydellä aukolla. Tuo parempi terävyys voi johtua kenties myös optiikan mielestäni hieman paremmasta kontrastista ja 2.8-aukosta. Kuvan laadukkuus paranee hieman himmentämällä, mutta objektiivin täysi aukko on enemmän kuin käyttökelpoinen tilanteessa kuin tilanteessa, aivan kuten se pitääkin olla. Telejatkeilla kuvan laatu on myös mitä mainointa ja 200mm:stä tuleekin kivan kompakti 280mm f4 tai 400mm f5.6 mm. valoisiin kesäolosuhteisiin. 200mm 2.8L on myös telejatkeettomana terävämpi kuin 135L telejatkeiden kanssa, aivan kuten olettaa sopii. Optiikan tarkennusvalintakytkimestä voit vaihtaa tarkennusalueen alkamaan vasta 3.5 metristä 1.5 metrin lähitarkennusetäisyyden sijaan. Silloin monet kauempana olevat kohteet saat varmasti af-lukittua todella sähäkästi, vaikka jostain syystä alkuun tulisikin pientä tarkennuksen hakua. 1.5 metrin lähitarkennusetäisyys yhdistettynä vaikka yhteen tai kahteen 12mm loittoon tuo myös kivasti optiikalle lisäkäyttökohteita esim. perhos- tai hyönteiskuvauksen kautta. Suurennussuhteet ovat näin toimien maksimissaan 0.23 12mm loitolla ja n. 0.31 24mm loitonnettuna.
Itse en ole henkilökohtaisesti koskaan päässyt sinuiksi 70-200 polttovälin optiikkoihin ja mielestäni kiinteät 135L tai 200L vain ovat mukavampia optiikkoja, etenkin jos niiden siroa kokoa ja loistavaa käytettävyyttä vertaa selkeästi painavampiin, pidempiin ja kolhompiin 2.8 zoomeihin. Kuvan laadultaanhan canonin 70-200 f4L IS ja etenkin uudehko f2.8L IS mk2 optiikka ovat täysin kiinteiden veroisia, mutta itse vain silti valitsen mielummin kiinteän vaihtoehdon ja tässä tapauksessa vielä ilman vakaajaa. Kuvanvakaajan puutetta auttaa hieman asiallinen f2.8 maksimivalovoima ja toisaalta tämäkin optiikka olisi aivan eri hintainen laite, jos ja kun canon siihen vielä jonain päivänä vakaajan laittaa. Nythän tämä optiikka on yksi parhaista vaihtoehdoista sille, joka haluaa maksimaalisen optisen suorituskyvyn mahdollisimman edukkaasti.
Itse pidän myös optiikan tummasta pintakäsittelystä ja mielestäni tämän kokoinen musta putki on varsin huomaamaton esim. street-kuvauksessa. Optiikasta on muuten myös ollut markkinoilla aiemmin mk1-versio, jossa oli kätevä (tosin pieni) ja kiinteä sisään menevä vastavalosuoja. Optisilta ominaisuuksiltaan putket ovat identtisiä ja mk2-versiossa ei ole edelleenkään sääsuojausta, jota joku siihen varmaan voisi kaivata.
Todella kiva laite ****+

Hankalahkosti löydettävä helmi, 50mm 1.8 mk1


50mm optiikka kuului vielä 80-luvulla lähes jokaisen valokuvausharrastajan optiikkasalkkuun. Nykyään valitettavan harva ostaa usein myös hyvinkin edullista 50mm perus normaalioptiikkaa. Edulliset, mutta ah niin valovoimaiset ja hyväpiirtoiset kiinteät optiikat on helposti korvattu suht heikkovalovoimaisilla ja piirroltaan usein selkästi huonommilla zoomi-optiikoilla. Mielestäni jokaisen uuden digikuvausta järjestelmäkameralla aloittelevan kannattaisi ainakin kokeilla edukkaan 50mm optiikan ominaisuuksia. Uskon, että näin toimien moni aloitteleva kuvaaja saattaisi kokea uusia ja täysin erilaisia hienoja ahaa elämyksiä ja jättää jatkossa helposti zoomit vähemmälle käytölle. Kiinteillä optiikoilla kuvaten rajausta tulee varmasti mietittyä harkitummin, ns. jalka-zoomaus tulee näin myös varmasti tutuksi, valovoimaisten optiikkojen usein hienot kuvan terävyysalueet ja etenkin lyhyet syvyysterävyysalueet saavat aikaan kuvissa komeita kuvakerronnallisia asioita.
Canonilla on nykyään valmistuksessa 50mm f1.8 mk2 optiikka, joka on optisilta ominaisuuksiltaan kovinkin laadukas ja hyvä optiikka. Sillä pääsee edukkaasti ja helposti kiinteiden optiikkojen maailmaan kiinni. Sääli vaan, että optiikan mekaaninen rakenne on varsin heikko. Nykyinen malli kun on täyttä muovia, niin bajonetiltaan kuin ilmeisesti myös "sisuskaluiltaankin". Moni on saanut aivan vahingossa optiikan hajoamaan palasiksi kevyessä normaalikäytössä. Harmittavinta asiassa on se, että canon taitaa  noita mekaanisia hajoamisia korjata aika nihkeästi ilman veloitusta takuuseen ja toisaalta tuollaisten kertakäyttötyylisten muoviosien korjaaminen kun ei myöskään taida olla kovin järkevää.
Tämän mk2 mallin edeltäjä mk1 taas onkin aivan eri sarjaa mekaniikaltaan, vaikka tarkennusmoottori onkin afd-tyyppistä vanhempaa vinkuvaa mallia. Bajonetti on tukeva perus metallinen ja tarkennuspannassa on myös etäisyysasteikko. Kuvanlaatu on tässä vanhassa putkessa hyvinkin laadukasta ja mielestäni yhtenevää uuden muovitekeleen kanssa. Ainoa ongelma näissä mk1-versioissa on, kun niitä ei vaan tahdo mistään löytää. Käytetystä siististä yksilöstä joudut myös maksamaan jonkin verran enemmän kuin uudesta mk2 versiosta ja itse olen sitä mieltä, että se hinta kannattaa ehdottomasti maksaa. Uskon henkilökohtaisesti myös, että tämä vanha mk1 on jopa kestävämpi laite kuin nykyinen mikro-usm moottorilla varustettu 50mm 1.4-versio. Olen vaan useammalta kamerafoorumilta lukenut ja itsekin moisen mikro-usm moottorin hajoamisen kokenut 1.4-version kanssa.
Fiksu vekotin, ***1/2

Laatua ja tukevuutta, Zeiss 21 Distagon ZE


Canon käyttäjiä ei ole mitenkään hemmoteltu laadukkailla merkin omilla laajakulmilla ja moni on kokenut tämän ongelman kiusalliseksi. Hurjimmat ovat jopa vaihtaneet merkkiä pelkkien laadukkaiden laajakulmaoptiikkojen puutteesta. Itse olen pärjännyt ihan ok-laatuisella 16-35 mk2 version laajakulmazoomilla, mutta kovasti on Zeissin 21 Distagon syyhyttänyt, etenkin kun se on saanut ympäri maailman erittäin hyviä arvioita hurjasta laadustaan. Vielä vähän aikaa sitten, ennen sähköisten ze-versioiden tuloa, näistä 21mm Distagon Zeisseista maksettiin hurjia (tuhansien taalojen) summia esim. jenkeissä, kun ihmiset ostivat mm. contax bajoneteillä olevia vanhoja optiikkoja ja käytti niitä sovitteilla eos-digirungoissa. Nyt kuluttajaa hemmotellaan, kun käytännössä saman hienon optiikan saat sähköistettynä, kauppa-uutena ja vielä edukkaammalla hintaa kuin vähän aikaa sitten sinun oli maksettava käytetystä vanhasta versiosta. 
Distagonin mekaaninen laatu on hurjan hienolla tasolla, eli tarkennustuntuma ja kaikinpuolinen jämäkkyys loistavat käsintuntuvasti. Vastavalosuojakin on metallia ja sen bajonettikiinnitys on todella hieno ja vakuuttava. Hurjin asia kyllä koko komeudessa on sen aikaan saamat kuvat. Yksittäisen optiikan laatua on hankala ja hyvin turha arvioida pelkällä mutu-menetelmällä, mutta jos sinulla onkin vieressä toisella putkella otettu vastaava kuva, niin johan arviointi on mukavaa.
Otettuani vertailukuvia Distagonilla, 16-35mk2:lla ja 24-70L:llä, oli kyllä todella hankala uskoa silmiään, ensin asetettuaan testikuvat tietokoneen ruudulle 100% suurennoksella ja niitä keskenään hetken vertailtuaan. Distagonin kuvat ovat vain jo täydellä 2.8 aukolla reunasta reunaan niin järkyttävän teräviä, toisin kuin canonien normaali suhruisuus, vaikka niitä himmentäisitkin aukon taikka pari. Tuttavanikin piti tätä suurta eroa ihan vitsinä ja luuli minun vain kärjistäen pilailevan koko asialla. 
Mielestäni 21mm polttoväli on todella kiva (ei liian laaja tai tiukka) ja sitä voi suht asiallisesti käyttää liveviewillä ja mf-optiikka ajaa näin paikkansa ihan hyvin laadukkaana laajakulmana. Pidempiä polttovälejä (50mm-) käytän jo mm. ihmisten kuvauksiin ja liikkuvat kohteet pienestä kameran ruudusta tarkentaen ovatkin jo lähes mahdotonta hommaa, sillä epätarkkoja ruutuja tulee väistämättä kokojan ja usein vielä suurin osa kuvatuista. 
Suosittelen kyllä lämpimästi tähän erinomaiseen optiikkaan tutustumista, etenkin jos kaipaat laatua laajakulmakuviisi. Huomattavsti Zeissia kalliimpi ja myös kovin kehuttu erikoislaajakulma kyllä canonilta löytyy ja se on 17mm ts-e, joka on varmana vielä jossain välissä päästävä itsekin kokemaan. Aivan yhtä kätevä peruslaajakulma kuin Distagon tuo palloetulinssillä oleva hyvinkin iso ja käsitarkenteinen ts-e tuskin on, etenkin kun rajaamaton 17mm polttoväli on jo ihan kuvailmaisultaankin vaativampi ns. superlaajakulman tarjoava polttoväli.
Patarautalaatua, ****1/2

Pieni ja pippurinen matkakaveri, 70-300L


Tämän optiikan julkistus oli taas hauskaa luettavaa foorumeilla. Kyllä se on sitten turha optiikka, mitä järkeä tällaista pimeää putkea on tuoda markkinoille, paljon parempihan on vaikka 100-400L jne. Monet siis lyttäsivät optiikan jo kauan ennen kuin sitä kukaan oli päässyt kokeilemaan, tai saati edes näkemään luonnossa.
Kun itse näin tämän helmen kaupan hyllyllä, niin suurimman ensivaikutuksen teki sen todella lyhyt pituus (vain pari senttiä enemmän kuin esim. 100mm IS makrolla) ja kompakti koko yhdistettynä mukavan kevyeen painoon. Mielestäni uutukainen oli selvästi houkuttelevampi matkakaveri kuin vaikka klassikko pumppuzoom 100-400L. 70-300L on myös varustettu zoomin lukolla, jolloin sen tuo lyhyt 70mm zoomin asennon säilytyspituus ei pääse venähtelemään vaikka väljemmässä kameralaukussa kuljetettaessa. Kuvanlaadulta voitiin myös olettaa hyvää, koska optiikkaan oli mm. lisätty etenkin lähietäisyyksillä kuvaa parantavana ominaisuutena kelluva linssiryhmä. Sääsuojaus ja uusi tehokkaampi vakaaja olivat myös mukavia lisiä etenkin 300 f4 IS L:ään, 100-400L:ään ja edukkaampaan, vaikkakin ihan kelpo perus 70-300 IS:ään verraten.
70-200:iin verrattuna tässä optiikassa on jo suoraan mukavat 300mm polttoväliä, joten telejatkeiden aiheuttamat tarkennuksen hidastumiset ja -kuvaa heikentävät piirteet tasoittavat mielestäni pakkaa näiltä niin monien suosimilta kiinteä valovoimaisilta zoomeilta 70-300L:n hyväksi. Itse en ole koskaan tykästynyt 70-200:iin (vaikka useita olen omistanut), vaan 135L on ollut käytössä valovoimaisena ja vieläpä todella kevyenä pikkutelenä.
Ensimmäiset pikaiset testikuvat pääsin tekemään 70-300L:llä sitä verraten hyvinkin sen potentiaalisiin kilpailijoihin, eli 100-400L:ään, 300 f4L IS:ään ja 70-200 f2.8 IS mk2 + 1.4x:ään. Näitä ensimmäisiä testikuvia koneelta katsoessani, olin heti niin sanotusti myyty ja yllättynyt optiikan todella hienosta kuvanlaadusta ja etenkin tästä ominaisuudesta vielä täydellä aukolla. Optiikka myös piirtää todella hienosti lähimmän tarkennusetäisyyden eli noin 1.2 metrin tienoilla ja tämä lähin tarkennusetäisyys on koko polttovälialueella käytössä.
Nyt kun olen ulkoiluttanut putkea jo hieman enemmän, olen edelleen yhtä hämmästynyt miten  todella hienosti tämä optiikka piirtää, kuinka laadukkaasti se on mekaanisesti tehty, miten loistava sen uuden sukupolven neljän aukon kuvanvakaaja on ja kuinka pieni, kevyt ja tehokas sääsuojattu pakkaus siitä tulee kun yhdistän sen 7D-runkooni. Jos nyt jotain negatiivista oikein hakemalla haen, niin Canonin insinöörit olisivat kyllä voineet lisätä putkeen tarkennuksen rajoittajan kytkimen, jolla tarkennusta olisi saatu entistä tehokkaammaksi etenkin kaukaisia pieniä kohteita kuvatessa ja silloin jos et saakaan kohdetta heti ensiyrittämällä lukittua. Lisävaruste jalustapantaa en itse ainakaan henkilökohtaisesti ole kaivannut lainkaan, eikä mielestäni putken hieman kalliimpi hinta vrt. 100-400L:ään ole perusteeton.
Todella hieno lisä Canonin valikoimaan, ****+

Kameralaukut ovat ThinkTank ja Billingham


ThinkTank on malliltaan Airport Ultralight V2.0. Monenlaisia kamerareppuja on itselläni ollut, mutta pitkään meni, jotta se oikea löytyi. Tämä malli on mielestäni erittäin hienosti suunniteltu, hyvin tehty, kevyt, toimiva, juuri oikean kokoinen (menee lentokoneessa käsimatkatavaroina ja etutaskuun mahtuu juuri hienosti 17" MacbookPro Tucanon suojapussissa). Laukku on myös riittävän hyvä kantaa pitkiäkin aikoja, omaa irroitettavan vyötäröhihnan, litteäksi menevät kantoviilekkeet ja rintaremmit ovat toimivia, repussa on  myös kiinteä numerolukko ja lukkohihna esim. laukun lukitsemiseksi yöllä vaikka hostellin kerrossänkyyn; nerokasta. Mielestäni ominaisuuksia on mahtavasti ja koko kokonaisuus on vaan vakuuttavampi ja toimivampi kuin mm. ihan mukavat ja ihan hyvät Lowepron Minitrekker, Computrekker tai em. repun hieman isompi Plus versio. Repussa on myös todella hienosti suunnitellut sitä myötäilevät kantokahvat molemmissa päädyissä ja tietysti lähes huomaamaton omistajan nimilapputasku.
Pienemmän kakkoslaukun virkaa itselläni on jo vuosia toimittanut Billingham Hadley Pro, joka  on myös todella kameralaukkujen "vakiosarjoja" hienommin ja paremmin tehty tuote. Työnlaatu on aivan ensiluokkaista, tuote pitää täysin vettä kovassakin sateessa ilman hi-tech Gore-kalvoja, omaa A4-kokoisen muokattavan sisätilan ja tuota A4-kokoa voit myös todella mukavasti hyödyntää arkielämässä (kirjat, paperit, asiakirjataskut jne. kulkevat kätevästi mukana). Mielestäni Billinghamit ovat vain niin mahdottoman kauniita ja samalla hyvin tehtyjä laukkuja, joten isommaksi olkalaukuksi ThinkTankin rinnalle kotiutui lopulta valmistajan 335 malli.
ThinkTank Airport UL *****-
Billingham Hadley Pro ****1/2
Billingham 335 ****
(kuva yllä; 70-300L)

Valovoimainen mahtisonni, 400 2.8 IS L


Mahtisonnin kanssa on nyt päästy ulkoilemaan pakkasessa. Kyllä se on vaan hieno yhdistelmä kroppi 7D:lle tuo 400mm polttoväli ja etenkin 2.8:n suurin aukko näin keskitalven niukoissa valoissa. Yllättävän helposti sitä vain tarvitsee 1600-herkkyyttä, jotta edes 2.8 aukolla suljinajat ovat noin 1/200 luokkaa. 
Piirto ja tarkennusnopeus näissä Canonin super-teleissä ovat mitä mainioimpia ja kuten olettaa saattaa, telejatkeillakin kuvanlaatu on todella hienoa. Mahtisonnia ei kyllä valitettavasti kovin helposti jaksa metsässä möyrien ja kantaen ulkoiluttaa pitkiä aikoja. Tämä oli toki tiedossa ennen kuin laite kotiutui kameralaukkuuni ja vaikka olen ollut hyvinkin skeptinen näihin tosipainaviin optiikkoihin, niin pakkohan niihinkin on joskus tutustua. Olen kyllä nyt huomannut, että polviasennosta kuvaten ja kyynärpäillä polvista tukean ottaen jaksat jo ihan suht hyvin kuvailla mukavat tovit, mutta se 300mm 2.8:n keveyden tunne on poissa. Käsistä kuvaten putken paino on jo hyvinkin kuntosalitreenejä kutsuvaa ja muutaman kuvan otettua sitä mieluusti huilaa hetken. Uusi tuleva mk2 versio olisi tässä suhteessa jo varmaan aikalailla inhimillisempi, tosin sen hintalappu on aika luotaan poistyöntävä. 
Monopodi ja tämä 400mm mahtioptiikka on monen tai oikeastaan lähes jokaisen pro-urheilukuvaajan perusvarustusta nopean 1-sarjan rungon kaverina, eikä ihme. Käytettyinä näihin superteleihin kannattaa mahdollisuuksien mukaan toki tutustua ja katsoa olisiko niillä itselleen jotain annettavaa koko-, paino- ja hintatekijät huomioiden. Toki jos sinulla on tuttuja, joilta näitä 400-800mm super-telejä saisi aluksi vaikka lainaksi tai pikkusummalla vuokralle, niin suosittelen lämpimästi lähempää tutustumista niiden extrasuperhyperluokan ominaisuuksiin.
Laatulaite viimeisen päälle, mutta painavahko sellainen ****1/2
Paino ja koko huomioiden ****-

Piinapenkissä uusi Canon mk3 2x telejatke


Lupasin testata Canonin uudet mk3 telejatkeet heti vaan kun ne Suomeen saataisiin. Testit aloitin jo hieman ennakoiden testaamalla mk3:sia odotellessa Canonin mk2 jatkeen verraten  sitä Kenko Pro 300 dg:hen ja Sigman EX Apoon. Runkona käytössä oli Canon 5D mk2.
Ensitesteissä käytin Canon 135mm f2 L:ää ja 2x jatkeita. Kuvat otin jalustalta vitkalla ja useammasta rinnakkaisruudusta aina parhaan version valiten. Tarkennuksen tein automaattitarkennuksella. Tässä pikatestissä parhaaksi karsiutui Kenkon dg, Sigma Apon ollessa hieman Canon mk2:sta terävämpi.
Mk3 2x:n jatkeen saapuessa Turkuun (1.4x:iä ei muuten vielä tullut maahan) käytin testeissä tuplareiden kanssa Canon 400mm f2.8 IS L:ää. Kuvat otin tietysti jalustalta vitkalla ja useammasta ruudusta parhaan valiten. Tarkennuksena oli nyt myös niin af:ää, kuin kontrastipohjaista livewieviä. Tulokset olivat kuitenkin tarkennustavasta riippumatta yhtenevät. Nyt testit suoritettiin myös huomattavasti edellistestiä huolellisemmin ja uskon, että ne simuloivat peruskuvaajalle riittävästi telejatkeiden keskinäisiä eroja. Edellistestin primus Kenkon dg oli edelleen priimaa, ollen jopa hiuksen hienosti uutta Canonin mk3:sta "parempi" ja terävämpi etenkin ulkokuvatestissä. Canonin mk2 2x oli selvästi pehmeämpi piirtoinen ja kontrastiltaan ehkä hivenen loivempi kuin Kenko dg ja mk3 Canon. Reunapiirrossa ei myöskään ollut omissa havainnoissani suuriakaan eroja, vaan Kenko ja mk3 Canon olivat siinäkin suhteessa lähes tasaväkisiä. Kuvista ei myöskään erottunut merkittäviä vinjetointieroja. Ca:ta oli sisätestissä mk3 jatkeessa ehkä vähiten, mutta se ei itseäni muutenkaan suuremmin haittaa.
No mitä tämä testi sitten osoitti? Itselleni ainakin sen, että telejatkeita valitessa niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan testailla omilla optiikoilla ja luottaa omiin havaintoihin. Välttämättä myöskään aina kallein ei ole se paras ja uskoakseni näissäkin optisissa laitteissa voi olla yksilöeroja. Epäilen, että oma Kenkoni voi olla hieman terävämpi ei ns. "maanantaikappale". Mk3 uutuus näyttäisi myös olevan edellistä mk2 veljeään etevämpi peli ja moni kuvaaja varmaan nyt joutuukin punnitsemaan, onko erot sijoitetun pääoman arvoisia. Tässä testissähän ei myöskään päästy vielä millään tavoin huomioimaan uusien mk3 jatkeiden ja mk2-sarjan super-teleoptiikkojen mikropiiripäivitysten vaikutusta tarkennusnopeuksiin niitä keskenään yhdistettäessä. Hämärätarkennusta  ja tarkennuksen lukittumista testailin jatkeiden kanssa 400:lla ja noin subjektiivisesti en huomannut juuri mitään eroja jatkeiden välillä. Testiä voi tietysti kritisoida vaikka mistä, mutta itselleni  jo tämä  helpotti omien päätöksien tekemistä. Ylläolevassa kuvassa on 100% croppeja muutamista testin kuvista kuva-alan keskeltä.
Canon mk2 ****- ja hinta huomioiden ****
Canon mk3 ****1/2 ja hinta huomioiden ****
Kenko dg ****1/2 ja hinta huomioiden *****

Runkoja, runkoja... 5D mk2 ja 7D


Aloitetaan kameralaukun kuvausvälinetutkimukset järjestelmärungoilla.
Olen nykyiseen runkovalikoimaani hyvinkin tyytyväinen. Pääkäytössä itselläni on Canonin mitä mainioin täyskenno 5D mk2. Kakkos- ja vararunkonani toimii taas kroppi 7D. Molemmat käyttävät onneksi samaa akkua, joten en tarvitse tien päällä mukanani kahta eri laturia. Kameroiden monipuolisia video-ominaisuuksia en käytä käytännössä lainkaan, vaan nämä välineet ovat pelkkiä still-kuvan tekokoneita.
Olen päätynyt ns. semi-pro runkoihin, koska mielestäni ne tarjoavat itselleni täysin riittävät ominaisuudet ja etenkin kevyemmässä paketissa. Edellinen 1DS mk2 runkoni oli kyllä hieno laite, mutta koko päivän kun kantelet huomattavasti painavampaa runko-akku kokonaisuutta mukanaan, niin kummasti sitä rupeaa arvostamaan kevyempää kalustokokonaisuutta. Itselläni ei ole myöskään ollut ongelmia 10- tai 5-sarjan runkojen kanssa kosteahkoissa normisääolosuhteissa. Täyskenno rungoista jos ja kun nyt puhutaan, niin pidin kyllä myös hyvin paljon vanhasta 5D mk1 versiosta, joka on eräänlainen täyskennodigirunkojen klassikko. Kamera tarjoaa edelleenkin erittäin hienon kuvanlaadun fiksulla hinnalla (käytetyt laitteet) ja itselläni 5D on myös ollut päärunkona silloisten 10-sarjan runkojen toimiessa vara/kakkosrunkoina. Näissäkin oli muuten myös käytössä silloinen sama 511-sarjan akku.
Olen omistanut kaikki 10-sarjan rungot 60D:hen saakka ja kaikista olen pitänyt kovasti. Olen myös sitä mieltä, ettei yksikään ns. päivitetty versio edellisestä mallista ole ollut huononnus aiempaan, vaikka monet ovat mm. purnanneet suurten herkkyyksien kohinoiden lisääntymisestä vaikka 20D ja 40D sekä 40D ja 50D mallien välillä. Mielestäni rungoissa on kuitenkin aina ollut joitain uusia käytännön parannuksia ja ehkä en myöskään ole kovin kohina-allerginen.
5D mk2 on mielestäni kokonaisuutena todella hieno kamera ja suurillakin herkkyyksillä, valovoimaisten kiinteiden optiikkojen kanssa sillä syntyy myös loistavan hienoa kuvaa todella vähäisissä valoissa. 7D runko jää tässä suhteessa täyskenno veljensä varjoon selvästi, tosin tarjoten vastaavasti mm. paremmat sarjakuvaus-, tarkennus- ja säänsuojaominaisuudet. Itse kuvailen 7D:llä pääosin luontoa (lue lintuja) siellä ulkoillessani ja viitosella kuvataan sitten lähes tulkoon kaikki muut. Paikkansa kuitenkin siis kummallakin.
100- ja 1000-sarjan runkoja olen myös käyttänyt vararunkoinani, mutta niiden käteensopivuus ja nappijärjestykset rungoissa eivät ole olleet itselleni riittävät ja olen mielummin laittanut hieman enemmän rahaa palamaan, saaden näin mukavammin käteeni istuvan ja hallittavan rungon. Kuvanlaatuhan noissa pienemmissäkin malleissa on kyllä riittävän hyvää lähes mihin vaan.
5D mk2, mukavan mutkaton työhevonen ****1/2
7D, hyvä sprintterikaveri edellisen rinnalle ****-

Edukasta laajaa, Tamron 19-35 f3.5-4.5


Välillä on myös hauska testata rohkeasti jotain muuta kuin lompakot tyhjennyttäviä L-laseja. Hommasin nyt ihan vain mielenkiinnosta Tamronin täyskennolle suunnitteleman edukkaan 19-35 f3.5-4.5 laajiksen. Lasi on yllättävän tukevasti tehty, bajonetti on metallia, himmentimessä on 8 lehteä, tarkennus laajikselle riittävän rivakka ja suht äänetön, mukana on myös fiksu vastavalosuoja ja suodinkierre on miehekkäät 77mm. Optiikan etutulppa on Nikonmaisen fiksu ja keskeltä avattava/toimiva, jolloin sen käyttö vastavalosuojankin kanssa on kätevää. Kun Canonin omat kalliitkin laajiszoomit ovat olleet monissa testeissä vain keskitasoisia, niin Tamron kyllä yllättää kuvaajan postiivisesti. Piirtoa löytyy hyvin jo täydellä aukolla ja ihan riittävästi myös kuva-alan reunoillekin. Etenkin 19mm laajakulmapäässä olen yllättynyt putken mukavan tasaisesta toistosta. Eroa 16-35L mk2:een toki on, mutta mielestäni liian vähän oikeuttaakseen Canonille sen moninkertaisen hinnan. Tamronin flaren eli heijastumien sieto vastavalotilanteissa ei ole L-lasin tasoa, mutta ottaen huomioon optiikan hinnan mielestäni tässä on varsin hyvä laajakulmazoom ja etenkin jos laajakulmalle ei ole kuin satunnaista käyttöä. Suosittelen tutustumista, jos moinen vastaan jostain vaan tulee.
Asiallinen ***+

Testien parjaama, 28 1.8


On ollut hauskaa huomata omissa testeissä, miten eri lehtien ja nettisaittien testien tulokset eivät välttämättä kerrokaan koko totuutta optiikoiden ominaisuuksista käytännön kuvauksessa. Itse olen mm. ollut hyvinkin tyytyväinen yhteen surkeimmista surkeimmaksi haukuttuun optiikkaan, eli 14L mk1 optiikkaan tai tähän uutukaiseeni testijumbo 28 f1.8 usm:iin. Tämä tötterö on ollut itselläni aikaisemminkin, eli ennen 35L:ää ja jo silloin totesin putken hyvinkin mukavaksi yleislasiksi niin täyskennolle kuin kropille. Piirto on kuva-alan keskellä hyvää perustasoa jo täydellä aukolla, reunojen pehmeys on kaunista eikä mitenkään häiritsevää, vinjetointi samoin. Ca:ta tietty on, mutta en anna kyllä sen häiritä yöuniani. Optiikka on myös todella kivan kokoinen ja ihan tukevasti tehdyn tuntuinen, tarkennus on äänetön ja riittävän rivakka. Tämä käytetty yksilö oli myös kukkarolle todella miellyttävä tuttavuus, etenkin kun mukana tuli oma vv-suoja ja uv-suodin.
Itse pidän optiikoissani tavallisesti saksalaisia messinkirunkoisia B+W:n monikalvopäällystettyjä suotimia. Olen kokenut etenkin laajakulmaoptiikoilla ns. suojalasina olevan uv:n erittäin hyödylliseksi, koska en käytä näissä laseissa valmistajien omia mitättömän pieniä vv-suojia ja näin toimien etulinssi naarmuuntuu lähes väistämättä, etenkin matkustellessa.
Suosittelen kyllä kuvaajia rohkeasti testaamaan myös näitä testien yleisesti parjaamia kiinteitä optiikkoja, sillä näin tehden saatat yllättyä hyvinkin positiivisesti ja etenkin jos vertaat vaikka tämän 28mm optiikan hintaa L-sarjan noin samapolttovälisen hurjaan hintalappuun. Eivät ne perusasiat normikäytössä kuitenkaan ole L-putkissa monin verroin parempia näihin ns. consumer-luokan optiiikkoihin verrattuna.
Kiva tuttavuus ***1/2

Jotain pientä... eli G-10

Jatketaan kameralaukun kuvausvälinetutkimuksia pokkariosastolla.
Itseäni tyydyttävää pokkaria odoteltiin vuosia. Fujin F-11 oli jo lähellä sitä, mutta se jokin siitä puuttui, että moinen olisi jäänyt itselleni pitemmäksi aikaa. Kun markkinoille tuli canonin G-7, oltiin jo varsin lähellä pitempi-aikaista kumppanuutta. G-7:ssa oikeastaan eniten harmitti raw kuvauksen puute, enkä sitten ryhtynyt kikkailemaan hakkeri-firmiksillä. G-9:n julkaisu taas räjäytti pokkarikuvaukseni aivan uusille luvuille. Uskoakseni kymmeniä tuhansia ruutuja tuli paukuteltua tällä erittäin mukavalla käyttöliittymällä varustetulla ison taskun kameralla.
G-10:n tultua kauppoihin sitä piti tietty päästä heti testaamaan ja kyllä itse olin ainakin myyty suurista pikkelseistä ja 28mm laajakulmasta vaikka telepää lyhenikin aikalailla. Nyt on itselläni jo toinen G-10 kierros menossa, koska pitihän tuo uusi m4/3-formaatti testata kun niin moni sitä vuolaasti kehui. Itselläni oli Olympuksen Pen Ep-1 ja siinä mm. erityisen mainio Panasonicin 20mm f1.7. Samalla tietysti piti hankkia Novoflexin Leica-m adapteri ja todeta, ettei Leican tai Voigtländerin filmi-putket vaan toimikaan yhtä hienosti kuin tuo Panan juuri näille uusille digivehkeille ja pienille kennoille optimoitu pienokainen. Pen oli kuvan laadultaan lähes kuin kroppijärkkärit ja ulkoiselta olemukseltaan mukavan tuhti, mutta jotenkin mm. kameran salamattomuus keljutti ja G-10:n monipuolisuus (lähikuvausominaisuudet, zoom-optiikka...) aidossa ison taskun koossa kaiversivat mielessä. Eli oli aika palata jälleen G-10:iin ja RRS:n L-plateen, jolla kamera seisoo itse pystyssä niin vaaka- kuin pystykuviin ja pikku matkajalustan kera saat mahtavan combon reissuun hämärän panorointi-ominaisuuksilla. Tässä kohdassa testasin myös G-11:n ja totesin, että kun kuvaan pokkarilla lähes 95%:sti vain ISO80:llä, saan parhaan kuvanlaadun G-10:n hurjilla pikseleillä vrt. G-11:n muka kohinattomampi kenno.
G-sarjassa on paljon mukavia ominaisuuksia ja osa niistä on lähes pakollisia mm. etelän lomilla. Mainitaan nyt vaikka aurinkoisten päivien pakollinen ja G-10:stä löytyvä loistava sähköinen nd-filtteri, jonka saa myös ohjelmoitua pikanäppäimeksi ja joka puuttuu muuten niin loistavasta oikeasta taskupokkarista eli Canon S-90:stä. G-10:n custom asetukset suoraan valintakiekkon on myös mitä mainioin ominaisuus, joka löytyy myös mm. 7D ja 5Dmk2 järkkärirungoista. Yhdessä custom paikassa voi olla vaikka "reproukseen" pikku jpeg asetukset, jolla taltioit vaikka luennoilta powerpoint kalvoja tai kirjastossa lehti-artikkeleja.
Kun itsellä on tarvetta laajemmalle kuvalle kuin G-10:n 28mm tarjoaa, on tämä pulma helposti ratkaistu laittamalla kamera täysin manuaalille ja etsimeen apuruudukko päälle sekä ottamalla nyt vaikka pari-kolme kuvaa hallitusti panoroiden ja myöhemmin kotona nämä Photoshopissa komeaksi panoramaksi yhdistäen. Yleensäkin kuvaan täysmanuaalisti, livehistogrammilla, täydellä aukolla, takakiekosta vain aikaa säätäen, sillä näin toimien kuvaaminen on nopeaa, sinun ei tarvitse arpoa valotusta ja kun himmentäminenkään ei näin pienessä kennossa luultavimmin tuo kuin difraktiot, hyödynnät näin vain maksimaalisesti kamerasi potentiaalit.
Asiallinen laite ****-
Hinta per otettu kuva *****

Jotain extraa, 90 TS-E


Ja jatketaan kiinteällä arsenaalilla...
On aika ajoin kiva tehdä jotain extraa kuviin jo kuvausvaiheessa, kuten käännellä vaikka terävyysalueita tai säätää niiden ulottovuutta.
Tämä lasi on kyllä optisesti mahtavan hieno laite. Se ottaa myös mukisematta itseensä molemmat canonin telejatkeet ja suo aikaan näin mm. hyvinkin mielenkiintoisen 180mm telen, jossa on kivat ts-ominaisuudet ja varsin lyhyt lähin tarkennusetäisyys vaikka lähikuvausjuttuihin. Jos ja kun sinulla on kakkosrunkona vielä se joku Canonin kroppi, niin ei kun ominaisuudet vaan kasvavat tai monipuolistuvat. Ehkä tämä oli myös osasyy, miksi oma 100 makro lähti pois, eikä uusi 100 IS makro tullut taloon ensitestien jälkeen, etenkään kun siihen eivät edes käyneet canonin omat telejatkeet.
Itselläni oli myös 45 TS-E, mutta sen käyttö vaan tuntui jäävän hyvin vähäiseksi ja 90 vei voiton vain yhtenä ts-lasina. 90 on myös ollut varsin kiva peli muotokuvissa. Uusissa ts-e versioissa (17 & 24 mk2) on inan paremmat ts-säätömahdollisuudet, mutta hyvin on näilläkin pärjätty ilman special ts-modifikaatioitakin.
Oikein kiva ****+

Perus-lasi, 35L


Tämä on ollut itselläni ns. perusoptiikan virkaa toimittamassa. Canonilla kun on mielestäni ollut hieman heikosti hyvää 50mm putkea tarjolla, niin olen itse päätynyt peruslasina tähän varsin mainioon 35L:ään. 50 1.2L ei ole mielestäni piirroltaan tätä lähellä ja 50 1.4 on vähän kevyesti rakennettu (minulta on hajonnut af ja himmennin moisesta) vaikkakin optisesti putki on hyvä, kuten tosi edullinen ja täysmuovinen 50 1.8 (joka pitäisi olla jokaisella aloittelijalla, kuten ennen vanhaan aina filkkarunkojen mukana oli valovoimainen 50mm).
Samoin itse ehkä pidän ajatuksesta kolme primeä 35,85,135 enemmän, kuin vaikka 24,50,85/135. Eli otan mielummin 35:sen 24:n tilalle ja jos laajista kaipaan, niin kuvaan vaan kylmän rauhallisesti 16-35:lla laajikset. Perusputkea etsiessäni testasin myös adaptereillä c/y Zeissejä ja uudempaa sähköisellä sulkimella olevaa af-confirm ZE sarjaa, mutta kyllä mielestäni kunnon af vie voiton normikäytössä mennen tullen (etenkin kun mf-laseissa joutuu silti niin usein turvautumaan live-viewiin terävää kuvaa halutessaan). Ainoa Zeiss, joka todella houkuttaisi omien testienikin tukemana hommata on hieno 21ZE.
Ennen 35L:ää minulla oli myös monien testien yleisesti moittima 28 f1.8 ja taas kerran omat kokemukseni olivat varsin mukiin menevät tästä parjatusta optiikasta, eli jos yleis budjettilasia hakee niin ei 28 1.8 tietysti 35L:n veroinen ole, mutta ei ole kyllä hintakaan yhtä suolainen. Samoin kelpo edukas peruslasi voisi olla myös afd-vinkumoottorillinen kompakti 35 f2, joka itsellänikin on joskus ollut. Edukas 28 f2.8 ja hieman kallimpi 24 f2.8 eivät taas kolahtaneet itselleni lainkaan.
Itse arvostan optiikkojen täyden aukon piirtoa, koska mitä järkeä on maksaa itseään kipeäksi usein vielä painavasta putkesta, joka ei edes piirrä kelvolliseti kuin vasta aukon-pari himmennettynä. Tätä ongelmaahan oli vielä ennen mm. 24L mk1:n kanssa, kun taas uusi mk2 versio on monien mukaan hyvinkin briljantti laite. Samoin jos pitäisi täydelle kennolle valita vain yksi optiikka, niin kyllä se tämä 35L olisi aika vahva ehdokas kaikkeen muuhun kuin elukkakuviin. Tuo täysikennoisuus on myös mielestäni joku kumma korvien välijuttu, kun samat putket eivät vaan tunnu yhtä hyville tai kivoille kropissa kuin täydellä kennolla. Esim. 35:sta häviää se oikea 35:sen meininki, kun siitä tuleekin tylsä 56:nen.
Perus asiallista menoa ****+

Bokeh-Kunkku, 85L


Tässä putkessa on myös se sama ja yleinen wau-efekti ominaisuus kuin 135L:ssä (ks. 135L teksti). 85L on hyvin Pro:n näköinen, omaa hienon sähköisen mf-tarkennuksen, piirtää todella komeasti myös täydellä aukolla (kuten 135L), mutta jos nyt jotain negatiivista haetaan, niin saisi se tarkentua inan lähemmäksi ja rivakkaammin kuin nykyään ja tietty painoa saisi olla aina vähemmän joka putkessa. Minulla oli ennen tätä mk1 versio samasta putkesta ja erot näiden af:ssä ja kuvissa ovat kyllä todella pieniä. Mk2 tarkentuu kyllä hieman nopeammin, josta edusta potrettilasissa nyt ei ole niin suurta väliä ja kuvallisesti kun putket olivat lähes 100% identtiset.
Jos haet enemmän actionkuvaukseen nopeasti tarkentavaa lasia noin samalta polttoväliltä, niin kannattaa silloin harkita vaikka edukasta ja hyväksi kehuttua 85 f1.8 versiota. Testasin myös adaptereilla Zeissin c/y putkia (mm.28,35,45,50,85,135), enkä kyllä itse kokenut, että moiset mf vehkeet sovitteineen olisi toimivia ainakaan omissa jutuissani. Oli niillä toki kivaa hetki kikkailla ja muutama kuvakin taisi syntyä jopa ihan yhteen näyttelyyn saakka.
Ei tätä ilkeä kauheasti haukkua ****1/2

Mestari, 135L


Tämä putki on itselläni se, jonka runkoon kiinnitettyään ja myöhemmin sitten koneella kuvia katsellessaan saa aikaan wau-efektiä hyvin usein. Putki on loistava kuvaltaan, fyysisesti pieni ja kevyt (mukava kuvata ja pitää reissussa), ottaa itseensä mukisematta 1.4x jatkeen ja reisussa hätätilanteissa hyvin vielä 2x jatkeen, tekee isommat ja pimeät 70-200 zoomit turhiksi, tekee myös loitotettuna osin turhaksi uuden hyvän 100mm IS makron ja on käsitarkennuspannaltaan ja muulta yleiseltä tuntumaltaan vaan niin hitsin hyvä!
Aiemmin luulin vielä, että Canonin uudehkoon 100mm IS-makroon eivät käy vain Canonin omat telejatkeet, mutta Kenkot ja Sigmat toimisivat kyllä. Ajatus kaksista eri merkin telejatkeista ei kuulostanut hyvälle ja hylkäsin IS-makron tulon omaan kameralaukkuuni ensi testien jälkeen. Sain kuitenkin vähän myöhemmin fiksuun hintaan Kenkon ja Sigman telejatkeet ja tästä syystä ostin kuin ostinkin ihan oman IS-makron tarkempiin testeihin, jotta mahdolisuus 135L:n korvaamiseen tällä hienolla uutuudella olisi silloin tällöin mm. matkoilla mahdollista. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun laitoin jatkeita makron jatkoksi. Tarkennus toimi, mutta tarkennuksen lukitus oli käytännössä mahdotonta. Ilmeisesti jotain hienoa dataa oli uutukaiseen mikropiirille laitettu, jotta se hylkäsi muiden valmistajien telejatkeet yhteistyöstä. No tämä testi vain vankisti itselläni 135L:n asemaa omassa kameralaukussani. Olisi toki myös pitänyt googlettaa tarkemmin näistä yhteensopimattomuuksista, mutta nopeasti en kyllä moisiin kommentteihin törmännyt.
135L-putkea tulee myös varmaan vaivaamaan hintaongelma, jos ja kun se IS-malli ajastaan tulee markkinoille, että nykyinen hinta pompsahtaa pilviin vrt. etenkin nykyisten käytettyjen erittäin fiksut hinnat.
Samoin jos nyt pitäisi täydelle kennolle valita se toinen optiikka 35L:n kaveriksi, niin se olisi sitten tämä 135L.
Loistava ****1/2

Aika Kovis, 400 5.6L


Tämä putki tuli sitten itselleni kevyeksi reissuteleksi ja on etenkin silloin matkassa kun en jaksa raahata mukanani 300 2.8:ia. Vakaajattomuus on ollut tiedossa ja se on oikeastaan harmittanut vain todella harvoin. 5Dmk2 ja sen hurjan hyvät (kohinattomat) suuret herkkyydet tuovat tälle putkelle varsin monipuoliset käyttömahdollisuudet, etenkin kun tämän putken täyden aukon piirto on todella hienoa. Täys aukko sekä auto iso päälle ja ei kun menoksi, eli vähän samanlailla kuin 35-350L:llä , mutta silloin 2/3 aukkoa himmentäen.
Olen omistanut myös tätä putkea ennen kuuluisan legendaksi ristityn 100-400L:n ja perinteiset 300:set f4:set niin vakaajalla kuin ilman. 100-400:seni ei ollut silloisen 28-300 IS L:ni veroinen kuvaltaan ja sai mennä pois. 300mm f4 IS oli myös mielestäni väliinputoaja, koska siinä olisi kuitenkin aina telejatke kiinni, eikä silloin kuva ja tarkennus ole mielestäni lähelläkään 400:sta. Samaa telejatkeongelmaa on minulla ollut myös aina 70-200:sten zoomien kanssa, joita olen omistanut niin vakaajilla kuin ilman. Aina olen vaan tullut samaan havaintoon, että polttovälialue on näissä mielestäni minulle turhan pieni, niissä on lähes aina halu pitää jatkeitä kiinni ja sitten ne taas eivät enää olekaan hyviä siinä, mihin ja miksi ne aluksi ajattelin (ja osasyy on tietty loistava 135L).
100-400:sta käyttäessä olen myös huomannut, että sillä kuvatessa polttoväli (jopa exifien mukaan) on lähes aina joko 100mm tai 400mm. Superzoomeilla (n.10x polttovälikerroin) taas tulee paljon paremmin käytettyä vaihtelevia polttovälejä.
Sitten jos ja kun se päivä koittaa, että tästä putkesta tulee IS-versio, niin kai se on tilattava heti ensikuukausien "kermahintojen" jälkeen. Sääli vaan kun oletettavasti hintaluokka tälle herkulle tulee olemaan jotain aivan muuta kuin nykyinen mielestäni varsin edullinen hintalappu (ja etenkin jos teet kaupat käytetystä). Extra plussaa tälle vanhalle sotaratsulle myös toimivasta ja erittäin mukavasta kiinteästä sisään menevästä vv-suojasta.
Todella mahtava putki ****+

Mahtivehje, 300 2.8 IS L


Kova vehje tämä 2.8 IS 300:nen on, vaikka uutta on jo tulossa mk2 version muodossa. Itselläni tätä putkea edelsi 400mm DO ja yhtä toista DO:ta olen koekuvannut tässä välillä, koska haluaisin niin kovasti löytää moisen kevyemmän supertelen, joka olisi piirroltaan edes lähellä nykyistä 300:stani. Vaan ei nuo DO:t ole vakuuttaneet ainakaan minua. 200 2 IS L oli myös testeissäni, mutta sitä vaivasi sama ongelma kuin 70-200 zoomeja, eli tulee koko ajan pidettyä jatketta kiinni ja ominaisuudet kärsii liikaa suhteessa polttoväliin. Pidän myös nykyistä 500:sta liian painavana putkena, niin että itse jaksaisin sillä kuvailla käsivaralta ja etenkin vielä vaikka koko päivän kuvausreissuilla. Jokainen toki jotuu puntaroimaan näitä kalliita valintoja tarkkaan, että mikä se olisi itselleen se oikea vaihtoehto.
Uudessa mk2:ssa on varmasti hurja putki tulossa jos kuvanlaatua on saatu vielä entisestään parannettua, sillä mielestäni tämä putki on jo nyt lähes täydellinen. Toki painoa voisi olla vähemmän ja vakaaja tietty voisi myös olla inan tehokkaampi (normikäytössä ei näillä kyllä juurikaan ole merkitystä). Uuden version painon kevennys taas on uskoakseni lähes mitätön, koska siinä jalustapanta ei ole irroitettavaa mallia kuten tässä mk1 versiossa. Itse myös kun en jaksa kantaa turhaa pantaa missään mukanani vain huvikseen.
Tämä 300mm on oikeasti jo sellainen putki, mihin voi surutta laittaa 1.4x ja jopa 2x telejatkeet ilman, että tarvitsee pelätä kuvalaadun heikkenevän kelvottamaksi. Paljon myös tätä putkea käytän 2x- jatkeella. Itse en ole ainakaan vielä törmännyt yhteenkään zoomiin missä 2x jatke toimisi niin, että sitä siihen kameran ja putken väliin viitsisi laittaa. Toki 2x jatkeella tarkennuksesta häviää se 300:sen hurja tarkkuus ja nopeus, mutta kuvallisesti 600mm f5.6 on erittäin hienoa jälkeä tuottava vehje. Mielenkiinnolla jään odottamaan uusia mk3 version telejatkeita ja niiden vanhaan mk1 300:een tuomaa mahdollista af:n/kuvan parannuksia.
Uusi 400mm 2.8 IS mk2 on myös kokenut niin suuren painon pudotuksen, joten jos sama linja jatkuisi mm. uudessa 2011 julkaistavassa 500 4 IS mk2:ssa, niin ehkä siitä sitten voisi ryhtyä haaveilemaan.
Ei tästä voi olla pitämättä *****-

Laajisten erikoisuus, 15mm Fisu


No tämä Fisheye tietty pitää laskea myös tavallaan laajakulmaoptiikoiden joukkoon, vaikka kuvaa ei olekaan korjattu vääristymiltä.
Omani on ollut kameralaukussa jo vuosia ja ei se sieltä varmaan mihinkään poistu. Koko on myös niin kompakti ja piirto varsin kelpoa jo täydellä aukolla. Vääristymiä saa kivasti myös hallittua kun horisontit jättää suoraan kuva-alan keskelle ja tietty monissa luontokohteiden kuvissa vääristymisllä ei ole niin väliä, kun silmä ei osaa näissä aina erottaa mikä vääristyy ja mikä taas ei. Käyttöä fisulle on harvakseltaan, mutta silloin kun sitä tarvitsee, niin hankala sitä on muullakaan korvata.
Perus asiallinen ***1/2

Canonistin hankaluus, 16-35mk2


Canonisteille usein vinoillaan, kun heille ei muka löydy kelvollista superlaajakulmaputkea omasta valikoimastaan. Eli canonistilläkö ei siis ole kunnon laajakulmakuvia ollenkaan?
Itse olen ratkaissut täyden kennon laajispulman helpolla tavalla, eli tyytymällä vain ihan ok laatuiseen 16-35mk2:een. Ennen tätä valintaa omistin L:t 16-35mk1, 17-40 ja 14mk1. Laadunvaihtelua kyllä olen tarkkaillut mm. muutamalla 17-40L:llä ja kyllä niissä sitä näyttää olevan. Vanha 16-35mk1 oli myös varsin hyvä yksilö, mutta nykyinen mk2 oli hieman paremmin reunoja piirtävä (tai oikeammin riittävästi paremmin piirtävä suhteessa kalliimpaan hintaansa). Omat 17-40:set eivät ole olleet 16-35:sten tasoa, mutta kaikkien testien ja palstojen haukkuma vanha 14L oli hyvinkin mukava ja ihan ok piirtoinen vehje. Pidin siitä kovasti ja oikeastaan ihmettelen, miksi siitä edes luovuin.
Kropille Canonilta löytyy mielestäni hintaansa nähden todella hyvä 10-22, joka itseltänikin on joskus löytynyt. Mekaaninen laatu ei tietystikään ole consumer-putkissa L:ien veroista, itseltäni 10-22 optiikasta mm. tippui kerran kuvauksissa linssin etuosan muovit zoomatessa maahan. No onneksi huolto hoitaa hommat kuntoon.
Siinähän tää menee... ***1/2

Tsuumeja, tsuumeja, 28-70 3.5-4.5


Jatketaan nyt näitten omien nykyisten zoomien esittelyjä.
Tämä Canonin jo vuosia sitten tuotannosta poistunut malli on oikea helmi perus normizoomien joukossa. Tämä tuli itselleni korvaamaan vuosia vaihtelevasti palvelleen 24-70L:n. Sen rinnalla oli myös välillä 24-105 IS L, mutta molemmat saivat mennä. Oikeastaan 24-70L on mielestäni kovin ristiriitainen tapaus. Polttovälialue on hieno, kuvan laatu on myös varsin hyvä ollakseen zoom ja etenkin jos olet saanut vielä hyväpiirtoisen yksilön tästä möhkäleestä. 24-70L:n vastavalosuoja myös todella suojaa kun se on kiinteästi kiinni putken rungossa ja laajakulma-asennossa etulinssi ulkonee käyttäen 24mm:lle sopivan osan mahtavan kokoisesta vv-suojasta. Miinuksena on pro:lta näyttävän ja tuntuvan putken suuri paino ja se että f2.8 ei useinkaan riitä ja näin putki ei korvaakaan sisätiloissa oikeita kunnon valovoimaisia primejä. Itse siis pidän valovoimasta ja 24-70L oli mielestäni selkeästi laadukkaampi normaalizoom kuin pimeä (f4), vaikkakin vakaajallinen 24-105L.
Pääsääntöisesti kuvaan siis premeillä, mutta joskus se on vain kiva olla zoomi tuomassa rajausmahdollisuuksia jo suoraan kuvattaessa ja etenkin juuri silloin kun jalkatsuumaus on mahdotonta. Kropille on tarjolla normizoomiksi erittäin mukava 17-55 IS (kuva yllä em. putkella), joka itseltänikin on löytynyt ja nyt monet ovat kehuneet uutta kroppi 15-85 IS:ää.
Tämä filmin täyskennolle tehty vanha afd moottorillinen 28-70 on myös piirroltaan aivan uskomattoman hyvä ja lähentelee yleiskäytössä aivan L:ien tasoa. Koko on myös etenkin 24-70:een verraten tosi pieni ja kevyt ja sekös hymyilyttää. Suurin hymy kuitenkin tulee optiikan edukkaan hinnan johdosta, jos vain moisen helmen jostain käytettynä kalastat kameralaukkuusi. Omassani on myös tietysti Canonin orig. vastavalosuoja kontrastia parantamassa tiukoissa sivuvalotilanteissa.
Ok kampe ***+
Hinta huomioiden ****1/2

Yhtä putkea runkoon, 35-350L


Sokerina pohjalla, heräteostos, eli ikivanha super-suttuzoom EF 35-350L.
Olen omistanut ko. putken joskus vuosia vuosia sitten silloin, kun filmikuvaus oli vielä voimissaan. Filmillä tämä silloinen insinööritaidonnäyte oli mitä mainioin mm. moottoriurheilun kuvauksissa. Ajattelin, että jos joskus vain tästä mahtivehkeestä tulee IS-malli, niin se vasta olisikin toiveideni täyttymys.
Kun 28-300IS sitten julkaistiin, hommasin tämän toiveiden täyttymyksen suht nopsaan ja sillä kuvailinkin muutaman vuoden. Mielestäni joissain kohdin oltiin kyllä menty valitettavan väärään suuntaan kehityksessä, kuten esim. selkeä painon nousu teki yhden putken reissusetistä usein turhan kolhon (etenkin silloisen 1ds mk2 runkoni kanssa). Lopullinen syy 28-300:sen kiertoon laittoon teki kuitenkin 5D mk2. Jotenkin putken ok kuvanlaatu ei tuntunut näin suuren megapikkelsin kamerassa enää niin hyvältä, kuin mitä se oli aiemmin kropilla ja vanhalla 5d:llä tai 1ds mk2:lla tuntunut.
No nyt kun on jo toista vuotta pääosin menty vain primeillä, niin aina välillä sitä kaipaisi vain jotain yhtä putkea, jolla hoitaisi ns. perusfotot ilman useamman putken mukana raahaamista ja vekslailuja. Testeissä tälle paikalle on kameralaukussa käynyt mm. Canonin oma 28-200, Tamronin 28-300VC, Sigman 18-200 OS ja 18-125 OS HSM. Em. putkista 18-125 oli varsin kelpo peli, mutta vain kropille käypä. Tamronin vakaajallinen yleisrööri ei ollut myöskään nyt mitenkään yli huono, mutta ei se nyt sentään lähentele 35-350L:n olemusta. Käytettynä kun myös tämä ei IS L on varsin houkutteleva paketti.
Ensimmäisten ruutujen perusteella nyt viikonloppureissultani kuvanlaatu on mitä mainioin ja etenkin näin, kun maltat himmentää vaikka 2/3 aukkoa. Mekaaninen laatu on todella hienolla tasolla tässä putkessa ja paino on suht ok, etenkin kun jättää jalustapannan pois lisäpainoa tuomasta. Hauskaa on taas huomata, että omat kokemukset menevät ulkolaisten testien kanssa aika eri linjoille, sillä mm.vinjetointia ei ole tullut häiritsevästi, ca:ta on myös samoin varsin maltillisesti (ja tämä itseäni harvemmin myös haittaa, kuten harvemmin myös tuo em. vinjetointi) ja reunapiirto on varsin hyvällä tasolla. Tynnyrivääristymääkin on vain hyvin maltillisesti laajispäässä.
Ensimmäisten reissukuvien aikana tuli myös taas heti huomattua, miten juuri matkoilla nopeat yllättävät tilanteet tulee tällä putkella ikuistettua todella helposti. Juuri nämä ns. nopeat kuvat tai heittolaukaukset jäisivät auttamattomasti myös ottamatta ilman yhden super-zoomin mukanaan tuomaa samoilta jalansijoilta pari eri kuvakulmaa sekunnissa tarjoavaa ominaisuuutta.
I like it. ****