Mahtisonnin kanssa on nyt päästy ulkoilemaan pakkasessa. Kyllä se on vaan hieno yhdistelmä kroppi 7D:lle tuo 400mm polttoväli ja etenkin 2.8:n suurin aukko näin keskitalven niukoissa valoissa. Yllättävän helposti sitä vain tarvitsee 1600-herkkyyttä, jotta edes 2.8 aukolla suljinajat ovat noin 1/200 luokkaa.
Piirto ja tarkennusnopeus näissä Canonin super-teleissä ovat mitä mainioimpia ja kuten olettaa saattaa, telejatkeillakin kuvanlaatu on todella hienoa. Mahtisonnia ei kyllä valitettavasti kovin helposti jaksa metsässä möyrien ja kantaen ulkoiluttaa pitkiä aikoja. Tämä oli toki tiedossa ennen kuin laite kotiutui kameralaukkuuni ja vaikka olen ollut hyvinkin skeptinen näihin tosipainaviin optiikkoihin, niin pakkohan niihinkin on joskus tutustua. Olen kyllä nyt huomannut, että polviasennosta kuvaten ja kyynärpäillä polvista tukean ottaen jaksat jo ihan suht hyvin kuvailla mukavat tovit, mutta se 300mm 2.8:n keveyden tunne on poissa. Käsistä kuvaten putken paino on jo hyvinkin kuntosalitreenejä kutsuvaa ja muutaman kuvan otettua sitä mieluusti huilaa hetken. Uusi tuleva mk2 versio olisi tässä suhteessa jo varmaan aikalailla inhimillisempi, tosin sen hintalappu on aika luotaan poistyöntävä.
Monopodi ja tämä 400mm mahtioptiikka on monen tai oikeastaan lähes jokaisen pro-urheilukuvaajan perusvarustusta nopean 1-sarjan rungon kaverina, eikä ihme. Käytettyinä näihin superteleihin kannattaa mahdollisuuksien mukaan toki tutustua ja katsoa olisiko niillä itselleen jotain annettavaa koko-, paino- ja hintatekijät huomioiden. Toki jos sinulla on tuttuja, joilta näitä 400-800mm super-telejä saisi aluksi vaikka lainaksi tai pikkusummalla vuokralle, niin suosittelen lämpimästi lähempää tutustumista niiden extrasuperhyperluokan ominaisuuksiin.
Laatulaite viimeisen päälle, mutta painavahko sellainen ****1/2
Paino ja koko huomioiden ****-
Paino ja koko huomioiden ****-