Jatketaan kameralaukun kuvausvälinetutkimuksia pokkariosastolla.Itseäni tyydyttävää pokkaria odoteltiin vuosia. Fujin F-11 oli jo lähellä sitä, mutta se jokin siitä puuttui, että moinen olisi jäänyt itselleni pitemmäksi aikaa. Kun markkinoille tuli canonin G-7, oltiin jo varsin lähellä pitempi-aikaista kumppanuutta. G-7:ssa oikeastaan eniten harmitti raw kuvauksen puute, enkä sitten ryhtynyt kikkailemaan hakkeri-firmiksillä. G-9:n julkaisu taas räjäytti pokkarikuvaukseni aivan uusille luvuille. Uskoakseni kymmeniä tuhansia ruutuja tuli paukuteltua tällä erittäin mukavalla käyttöliittymällä varustetulla ison taskun kameralla.
G-10:n tultua kauppoihin sitä piti tietty päästä heti testaamaan ja kyllä itse olin ainakin myyty suurista pikkelseistä ja 28mm laajakulmasta vaikka telepää lyhenikin aikalailla. Nyt on itselläni jo toinen G-10 kierros menossa, koska pitihän tuo uusi m4/3-formaatti testata kun niin moni sitä vuolaasti kehui. Itselläni oli Olympuksen Pen Ep-1 ja siinä mm. erityisen mainio Panasonicin 20mm f1.7. Samalla tietysti piti hankkia Novoflexin Leica-m adapteri ja todeta, ettei Leican tai Voigtländerin filmi-putket vaan toimikaan yhtä hienosti kuin tuo Panan juuri näille uusille digivehkeille ja pienille kennoille optimoitu pienokainen. Pen oli kuvan laadultaan lähes kuin kroppijärkkärit ja ulkoiselta olemukseltaan mukavan tuhti, mutta jotenkin mm. kameran salamattomuus keljutti ja G-10:n monipuolisuus (lähikuvausominaisuudet, zoom-optiikka...) aidossa ison taskun koossa kaiversivat mielessä. Eli oli aika palata jälleen G-10:iin ja RRS:n L-plateen, jolla kamera seisoo itse pystyssä niin vaaka- kuin pystykuviin ja pikku matkajalustan kera saat mahtavan combon reissuun hämärän panorointi-ominaisuuksilla. Tässä kohdassa testasin myös G-11:n ja totesin, että kun kuvaan pokkarilla lähes 95%:sti vain ISO80:llä, saan parhaan kuvanlaadun G-10:n hurjilla pikseleillä vrt. G-11:n muka kohinattomampi kenno.
G-sarjassa on paljon mukavia ominaisuuksia ja osa niistä on lähes pakollisia mm. etelän lomilla. Mainitaan nyt vaikka aurinkoisten päivien pakollinen ja G-10:stä löytyvä loistava sähköinen nd-filtteri, jonka saa myös ohjelmoitua pikanäppäimeksi ja joka puuttuu muuten niin loistavasta oikeasta taskupokkarista eli Canon S-90:stä. G-10:n custom asetukset suoraan valintakiekkon on myös mitä mainioin ominaisuus, joka löytyy myös mm. 7D ja 5Dmk2 järkkärirungoista. Yhdessä custom paikassa voi olla vaikka "reproukseen" pikku jpeg asetukset, jolla taltioit vaikka luennoilta powerpoint kalvoja tai kirjastossa lehti-artikkeleja.
Kun itsellä on tarvetta laajemmalle kuvalle kuin G-10:n 28mm tarjoaa, on tämä pulma helposti ratkaistu laittamalla kamera täysin manuaalille ja etsimeen apuruudukko päälle sekä ottamalla nyt vaikka pari-kolme kuvaa hallitusti panoroiden ja myöhemmin kotona nämä Photoshopissa komeaksi panoramaksi yhdistäen. Yleensäkin kuvaan täysmanuaalisti, livehistogrammilla, täydellä aukolla, takakiekosta vain aikaa säätäen, sillä näin toimien kuvaaminen on nopeaa, sinun ei tarvitse arpoa valotusta ja kun himmentäminenkään ei näin pienessä kennossa luultavimmin tuo kuin difraktiot, hyödynnät näin vain maksimaalisesti kamerasi potentiaalit.
Asiallinen laite ****-
Hinta per otettu kuva *****
G-10:n tultua kauppoihin sitä piti tietty päästä heti testaamaan ja kyllä itse olin ainakin myyty suurista pikkelseistä ja 28mm laajakulmasta vaikka telepää lyhenikin aikalailla. Nyt on itselläni jo toinen G-10 kierros menossa, koska pitihän tuo uusi m4/3-formaatti testata kun niin moni sitä vuolaasti kehui. Itselläni oli Olympuksen Pen Ep-1 ja siinä mm. erityisen mainio Panasonicin 20mm f1.7. Samalla tietysti piti hankkia Novoflexin Leica-m adapteri ja todeta, ettei Leican tai Voigtländerin filmi-putket vaan toimikaan yhtä hienosti kuin tuo Panan juuri näille uusille digivehkeille ja pienille kennoille optimoitu pienokainen. Pen oli kuvan laadultaan lähes kuin kroppijärkkärit ja ulkoiselta olemukseltaan mukavan tuhti, mutta jotenkin mm. kameran salamattomuus keljutti ja G-10:n monipuolisuus (lähikuvausominaisuudet, zoom-optiikka...) aidossa ison taskun koossa kaiversivat mielessä. Eli oli aika palata jälleen G-10:iin ja RRS:n L-plateen, jolla kamera seisoo itse pystyssä niin vaaka- kuin pystykuviin ja pikku matkajalustan kera saat mahtavan combon reissuun hämärän panorointi-ominaisuuksilla. Tässä kohdassa testasin myös G-11:n ja totesin, että kun kuvaan pokkarilla lähes 95%:sti vain ISO80:llä, saan parhaan kuvanlaadun G-10:n hurjilla pikseleillä vrt. G-11:n muka kohinattomampi kenno.
G-sarjassa on paljon mukavia ominaisuuksia ja osa niistä on lähes pakollisia mm. etelän lomilla. Mainitaan nyt vaikka aurinkoisten päivien pakollinen ja G-10:stä löytyvä loistava sähköinen nd-filtteri, jonka saa myös ohjelmoitua pikanäppäimeksi ja joka puuttuu muuten niin loistavasta oikeasta taskupokkarista eli Canon S-90:stä. G-10:n custom asetukset suoraan valintakiekkon on myös mitä mainioin ominaisuus, joka löytyy myös mm. 7D ja 5Dmk2 järkkärirungoista. Yhdessä custom paikassa voi olla vaikka "reproukseen" pikku jpeg asetukset, jolla taltioit vaikka luennoilta powerpoint kalvoja tai kirjastossa lehti-artikkeleja.
Kun itsellä on tarvetta laajemmalle kuvalle kuin G-10:n 28mm tarjoaa, on tämä pulma helposti ratkaistu laittamalla kamera täysin manuaalille ja etsimeen apuruudukko päälle sekä ottamalla nyt vaikka pari-kolme kuvaa hallitusti panoroiden ja myöhemmin kotona nämä Photoshopissa komeaksi panoramaksi yhdistäen. Yleensäkin kuvaan täysmanuaalisti, livehistogrammilla, täydellä aukolla, takakiekosta vain aikaa säätäen, sillä näin toimien kuvaaminen on nopeaa, sinun ei tarvitse arpoa valotusta ja kun himmentäminenkään ei näin pienessä kennossa luultavimmin tuo kuin difraktiot, hyödynnät näin vain maksimaalisesti kamerasi potentiaalit.
Asiallinen laite ****-
Hinta per otettu kuva *****
